Usvapatsas

2017

Description

In EnglishSuomeksi

by Matthew Whittall

Composer Olli Virtaperko describes finding a title for his new work as a labored process, arrived at long after the completion of the music, and then almost by chance, spied on the spine of a book. But Usvapatsas (Sculpted mist) is a word well chosen, capturing the essence of the composition and its many ambiguities. It denotes an object at once static and constantly changing, always the same, yet never the same. The texture is elusive, richly ornamented, with tendrils writhing and seeping in all directions from semi-solid a core of harmony that grounds the structure, but feels as if it were constantly slipping from one’s grasp, refracting the shifting, chiaroscuro light of the surrounding landscape like a vast prism.

This harmonic core, while evolving in long, slow, deep breaths, is anything but still. In fact, it literally buzzes with activity. The basis of the work is the juxtaposition of two tuning systems: the equal-tempered scale of recent derivation in Western music, and the rawness of untempered partials found in the natural overtone series. (One could see this as a dialogue between civilization and wild, untamed nature.) The intersection of these two principles creates a flow of minutely differentiated tones, swelling and receding like weather systems, ranging from bright near-diatonicism to masses of thick dissonance. The untempered element is here embodied mainly in the natural harmonics of the strings and brass instruments – principally the horns – as well as a finely spun web of clarinet multiphonics. Particularly stimulating aurally are the acoustic “beats” created by the clouds of microtonally close pitches, adding a further layer of rhythmic richness to the microstructure of the work.

The music is not thematic in nature. Rather, the opening pages introduce three main textural behaviors: chords slowly forming and dissolving in the brass and winds; a current of twisting, chromatic scalar gestures in the winds and percussion; and a bright outer halo of string harmonics. These functions morph slowly throughout the ensemble, their colors seeping into other groupings over time, such that the euphonious strings of the opening are gradually “infected” with the more opaque microtonal sonorities first introduced by the brass. At their quieter end, these chordal structures are like objects half-seen in the mist. (I am reminded of the inuksuit of the Canadian north, piled stone structures used as guideposts in the spare Arctic wilderness.) At their loudest, the harmonies are visceral in their impact, ruggedly dissonant and imposing. Indeed, this contrast between craggy verticality and lush, lyrical melodic flow provides another important point of dramatic tension. The metal percussion, harp and keyboards have a significant role throughout the work, their sheen of sparkling, glinting gestures constantly defining and shaping the outer edges of the music.

The slithering chromatic lines repeatedly overrun the slower, tectonic foundation in a cascading rush, terminating in stark, stony chords, then stillness. These elemental climaxes culminate in a more protracted, violent one just past that halfway mark that necessitates an extended working-out process. In the wake of this central event, the core of sound, with its silvery patina, very gradually dissipates into a haze of vibrato-less strings – a favorite sonority in Virtaperko’s palette, one that recalls a distant cousin, the opening string harmonics of Gustav Mahler’s First Symphony. Theodor W. Adorno’s description of that music fits well here: “A thin curtain, threadbare but densely woven, it hangs from the sky like a pale grey cloud layer, similarly painful to sensitive eyes.” The final seconds bring a faint recollection of the opening, more consonant string music, like a break in the mist before an abrupt release into open space.


Instrumentation

for symphony orchestra, 2017

2 flutes
alto flute
2 oboes
english horn (in F)
2 clarinets (in Bb)
2 bassoons
double bassoon
4 horns (in F)
3 trumpets (in C)
3 trombones (3rd bass trombone)
tuba
timpani
3 percussion
harp
piano, doubling celesta and celestette (= claviature glockenspiel)
strings 14/12/10/8/6


Press quotes

”Usvapatsas exhibits a polished mastery of detailed craftsmanship. Virtaperko combines all instrument groups of a large orchestra with equal temperament and just intonation into a multihued and dense fusion.”

– Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat 29 October 2017

 

”Olli Virtaperko’s orchestral piece is characterized by a simultaneous static and constantly changing shape. […] The theoretic-harmonic basis is advanced and his use of orchestra is highly-developed and balanced.”

– Wilhelm Kvist, Hufvudstadsbladet 29 October 2017

“Radion sinfoniaorkesterille säveltämäni Usvapatsas on lyhyen sinfonian laajuinen yksiosainen orkesteriteos, joka summaa monella tavalla ajatuksiani musiikista taiteista abstraktimpana – jonain, joka luo oman todellisuutensa vailla tarvetta viitata mihinkään itsensä ulkopuoliseen. Mitään tarkoittamattomat taajuuksien jatkumot voi toki tiettyyn rajaan asti valjastaa välittämään merkityksiä, joita yhteisellä sopimuksella sille haluamme antaa, mutta kuten Igor Stravinski asian muotoilee, ilmaisu ei koskaan ole ollut musiikin luontainen ominaisuus, eikä se missään nimessä ole musiikin olemassaolon tarkoitus.

Hyödynnettäessä musiikillisista resursseista mahtavinta, täysikokoista sinfoniaorkesteria, avautuu musiikin abstrakti perusluonne säveltäjälle kaikkein voimakkaimmin. Sinfoniaorkesterille kirjoittaessani lähtökohtani aina ollut, että orkesterisoittimien äänenvärillisten mahdollisuuksien kirjo otetaan kokonaisuudessaan käyttöön, hyödynnetään soittimien täyttämän kolmen aarin laajuista tilaa spatiaalisena ja kolmiulotteisena elementtinä, ja taiteellisen ja teknisen ilmaisun laadussa sekä käsityön yksityiskohtien täydellistämisessä otetaan omasta osaamisesta irti aivan kaikki mahdollinen ja enemmänkin. Orkesteriteoksen säveltäminen on sadan korkeasti koulutetun musiikin huippuammattilaisen ajan käyttämistä, ja säveltäjän etuoikeus ja velvollisuus on ottaa tuosta massiivisesta osaamisen ja taidon klusterista kaikki hyöty, taito ja ilo irti. Orkesteriteoksen säveltäminen on säveltäjyyden ehdoton kuningaslaji, sitä tehdessä henkilökohtaisten tavoitteiden joukossa tulee siintää visio mahdollisuudesta viedä oman työn kautta musiikkia taidemuotona eteenpäin.

Usvapatsasta voi lähestyä abstraktina ääniveistoksena, jatkuvasti muotoaan ja tiheyttään muuttavana kolmiulotteisena orgaanisena oliona. Tiheyden ja fysikaalisen muodon abstraktioiden musiikillinen muotoilu toteutuu Usvapatsaassa sointimassan tihentymisten ja harvenemisten, liikkeen ja staattisuuden, interferenssin (=lähellä toisiaan olevien taajuuksien muodostaman huojunnan) ja huojumattomuuden sekä hälyn ja selkeyden vastinparien tarkan annostelun kautta. Teknisessä mielessä Usvapatsaan keskeinen sävellyksellinen työkalu interferenssin tuottamiseen on luonnonsävelisten käyrätorvien ja orkesterin tasavireisten soittimien vastakkainasettelu, jolloin soittimiston eri viritysjärjestelmien pienet intervallierot voidaan yhtäältä muuttaa eri asteisiksi huojunnoiksi, toisaalta tasavireisyyttä laajentaviksi spektraalisiksi harmonioiksi, jotka antavat Usvapatsaalle sen tunnistettavan soinnillisen identiteetin.

Usvapatsas on – kuten säveltäjä Matthew Whittall englanninkielisessä teosesittelyssään kirjoittaa – [melodisesti] epätemaattista. Perinteinen melodisen ja harmonisen materiaalin toisto, varioiminen ja käyttö keskeisenä tunnistettavana motiivina ei kuulu Usvapatsaan rakennusaineisiin. Teoksen äänimassan orgaanista virtaavuutta jaksotetaan muutamalla terävällä teksturaalisella leikkauksella, muuten musiikki laajenee ja supistuu, kiinteytyy ja väljentyy, voimistuu ja hiljenee osana laajaa transitiivista prosessia, jonka toteuma on Usvapatsaan muodostama ääniveistos. Yksi sävellystekninen orgaanisen muuntumisen tunteen luomiseen keino on äänenvoimakkuuden muutoksien prosessien toteuttaminen samanaikaisesti ja limittäin, jollon osa soittajista saattaa esimerkiksi aloittaa äänen dynamiikan kasvattamisen prosessin toisen hiljentyessä. Äänenvoimakkuuden hiljentämisen ja voimistamisen variaatioita ja toisiinsa yhdistelyn mahdollisuuksia on käytännössä loputtomasti, ja kun tähän lisää vielä samanaikaisen äänen värin muutoksen prosessin (esim. jousilla jousen asteittaisen siirtämisen lähelle tallaa ja soinnin muuttamisen yläsävelrikkaammaksi ja hälyisämmäksi), on mahdollista luoda musiikin sykkivän orgaanisen muotoutumisen tunnun lisäksi voimakas kolmiulotteisen spatialisuuden kokemus, kun eri äänilähteet ei puolilta isoa tilaa piirtyvät esiin toisten vastaavasti hiipuessa. Toisaalta, tämänkaltaisessa ilmaisussa myös koko orkesterin yhteinen dynaaminen tai äänenvärillinen prosessi on maltillisesti annosteltuna erittäin voimakas tehokeino.

Usvapatsas on tarkoitettu kokonaisaistilliseksi fyysiseksi ja esteettiseksi elämykseksi. Vaikkei teoksen tarkoituksena ole sanoa tai ilmaista itsellään mitään, muuntuu sen aikaan piirtyvä ja tilaan levittäytyvä äänellinen jatkumo vastaanottajansa mielessä moninaiseksi ja usealla samanaikaisella tasolla toteutuvaksi esteettisen sensaation kollaasiksi, joka saa aikaan jokaisessa kokijassaan oman ainutlaatuisen tulkintansa ja reseption.” (O.V. 12.4.2021)


Instrumentation

for symphony orchestra, 2017

2 flutes
alto flute
2 oboes
english horn (in F)
2 clarinets (in Bb)
2 bassoons
double bassoon
4 horns (in F)
3 trumpets (in C)
3 trombones (3rd bass trombone)
tuba
timpani
3 percussion
harp
piano, doubling celesta and celestette (= claviature glockenspiel)
strings 14/12/10/8/6


Press quotes

”Usvapatsas exhibits a polished mastery of detailed craftsmanship. Virtaperko combines all instrument groups of a large orchestra with equal temperament and just intonation into a multihued and dense fusion.”

– Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat 29 October 2017

 

”Olli Virtaperko’s orchestral piece is characterized by a simultaneous static and constantly changing shape. […] The theoretic-harmonic basis is advanced and his use of orchestra is highly-developed and balanced.”

– Wilhelm Kvist, Hufvudstadsbladet 29 October 2017