Calvinon viisi sanaa

”Vuosien 2008–2010 aikana säveltämäni Calvinon viisi sanaa on viisiosainen kaksoiskonsertto sellolle, harmonikalle ja orkesterille. Aloite kaksoiskonserton säveltämiseen tuli konserton kantaesittäneiltä Veli Kujalalta ja Timo-Veikko Valveelta. He olivat esittäneet toistuvasti suppean yhteisen ohjelmistonsa keskeisintä teosta, Sofia Gubaidulinan kaksoiskonserttoa Seitsemän sanaa, ja halusivat laajentaa repertoaariaan toisella samalle solistikokoonpanolle sävelletyllä konsertolla. Solistitien toiveena oli, että uusi konsertto kommentoisi tavalla tai toisella Gubaidulinan teosta.

Viittaussuhteen luominen toteutui teoksen nimivalinnan myötä. Asetetan kaksoiskonsertossani Gubaidulinan seitsemän sanan rinnalle modernin proosan mestarin Italo Calvinon (1923–1985) viisi sanaa hänen esseekokoelmastaan Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus. Postuumisti vuonna 1988 julkaistussa Kuudessa muistiossa Calvino pohtii näiden sanojen kautta niitä kirjallisuuden arvoja ja erityispiirteitä, joiden hän halusi välittyvän esseiden kirjoitushetkellä viidentoista vuoden päässä siinneelle alkavalle uudelle vuosituhanelle. Calvinon tarkoitus oli pitää esseidensä pohjalta kuusi esitelmää Harvardin yliopiston perinteikkäässä Charles Eliot Norton -luentosarjassa syksyllä 1985, mutta aivoverenvuoto katkaisi kirjailijan elämän saman vuoden syyskuun 19. päivänä. Calvino ei ehtinyt pitää luennoistaan ensimmäistäkään, mutta valmiiksi saamiensa ja jälkipolville säilyneiden viiden esseen kautta piirtyy kuva taiteiden historian suvereenisti hallitsevasta ajattelijasta ja pienimuotoisten tarinoiden, novellien ja esseiden mestarista.

Erityinen esseekokoelmaa määrittävä johtoajatus on keveys, johon Calvino tuotannossaan toistuvasti palasi: ”Työskentelytapoihini on usein kuulunut pyrkimys painon poistamiseen, joskus ihmisiltä, joskus kaupungeilta, mutta ennen kaikkea olen pyrkinyt poistamaan raskautta kielestä ja tarinakerronnallisista rakenteista.” Kuudessa muistiossa keveyttä käsitellään heti kirjan avausesseessä: ”Omistan ensimmäisen esitelmäni vastakohdille keveys–paino, ja asetun puolustamaan keveyttä. Se ei merkitse että pitäisin painoa vähemmän arvokkaana: uskon vain, että minulla on enemmän sanottavaa keveydestä”. Näin kirjoittaessaan Calvino samalla alleviivaa, että hänen pyrkimyksenään ei ole määritellä oikeita arvoja, vaan tutkia tasaveroisten vastakohtien kautta taiteen olemusta, tehtäviä ja mahdollisuuksia.

Calvinon esseekokoelman tapaan sello-harmonikkakonserttoni kietoutuu keveyden ja raskauden käsitteiden ympärille. Keveyden toposta edustavat teoksessa jousiston ja sellosolistin rikas luonnollisten huiluäänten käyttö, joka on keskeisessä asemassa teoksen rauhallisissa keskiosissa. Puhdaspiirteisimmillään vastinpari keveys-raskaus esittäytyy neljännen osan Keveys aloittavassa sellon ja harmonikan duossa, jossa sello leijailee omissa aineettomissa luonnonsävelisissä huiluäänisfääreissään harmonikan massiivisten sointupilarien luoman perustan päällä. Keveyden kääntöpuolena konserton toisen ja viimeisen osan raivokkaat orkesterivyörytykset sekä harmonikan raskaat, usein yli kymmensäveliset sointumassat luovat sitkoa soivaan kokonaistekstuuriin. Raskauden ja massan tematiikka heijastuu myös teoksen instrumentointiin, jossa yksittäisen solistin sijaan on kaksi tasavertaista solistia ja tyypillisintä konsertto-orkesteria laajempi soittimisto isosta sinfoniaorkesterista lainattuine vaskineen, kosketinsoittimineen, harppuineen ja kaksine lyömäsoittajineen. Konserton orkestraation yleisilme on pikkutarkan kamarimusiikillinen. Lukuisiin diviiseihin jakaantuvaa jousistoa lukuunottamatta orkesterin jokaisella soittajalla on oma itsenäinen stemmansa, eikä saman instrumenttiryhmän sisäisiä stemmojen tuplauksia suosita.

Puolituntinen Calvinon viisi sanaa rakentuu kahdesta laajan aikatason musiikillisesta jatkumosta. Konserton viattoman pienimuotoisesti solistien duona avaava kuvallinen Näkyvyys muuntuu verkkaisesti koko orkesteria hyödyntäväksi virtuoositekstuuriksi jatkuen saumattomasti lyhyeen karakteriosaan Nopeus, jonka alleviivaava kliimaksi päättää konserton ensimmäisen kokonaistaitteen. Kurinalaisesti jousisoittimien luonnollisten huiluäänten sävelikköön sitoutunut spektraalinen Täsmällisyys aloittaa konserton jälkipuolen parinkymmenen minuutin kestoisen kaarroksen. Unenomaisen ja epätodellisen oloisen Keveyden ja osan päättävän sellokadenssin kautta siirtytään tekstuureiltaan rikkaaseen ja vaihtelevaan finaaliin Moninaisuus, jossa harmonikkakadenssin ja viimeisen orkesteriforten jälkeen musiikki kirkastuu kohti hiljaisuutta sellon ja harmonikan hivuttautuessa asteittain korkeimpaan rekisteriinsä. Solistien viimeisen soinnun alla kumahtava celestan kellomainen matalin sävel sulkee teoksen viisiosaisen kokonaisuuden päätökseensä.” (O.V. joulukuu 2010)

Instrumentation

for solo cello, solo accordion and symphony orchestra

2010

2 flutes
2 oboes
Clarinet (in Bb)
Bass clarinet (in Bb)

2 Horns
Trumpet (in C)
Trombone
Tuba

Timpani
2 percussion
Celesta (doubling piano)
Harp

Solo violoncello
Solo accordion

Strings (12.10.8.6.4)

Press quotes

Refined and colorful Calvino thesis

Olli Virtaperko (b. 1973) has one of his generation’s most striking voices. His best qualities are an infallible timbral instinct and a superb orchestral technique.

Virtaperko’s Five Words of Calvino – a double concerto for violoncello, accordeon and orchestra sensitively varies color palette, includes an abundance of refined string harmonics and imaginatively contrasts solo instruments, blending them in as an inseparable part of the orchestral whole. This is especially evident in the first movement “Visibility”, while the fourth movement “Lightness” focuses on the soloists underneath of who there is a surreal sound world. Placed at the traditional slow movement’s place, the third movement “Exacitude” was the concerto’s dramaturgical culmination. The fast “Quickness” was written in the spirit of a classic scherzo and the finale – “Multiplicity” summed the concerto up in a conclusive way.

Virtaperko has taken the titles of the movements from Italo Calvino‘s famous essay collection “Six Memos for the Next Millennium”. Anyone who wishes may draw obvious conceptual parallels in the concerto’s musical texture.

The excellent soloist duo Timo-Veikko Valve and Veli Kujala mastered the technical and musical challenges of their solo parts with astounding ease.

– Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet 8 December 2010