Moiré

2020

Description

In EnglishSuomeksi

Moiré is a concerto for natural horn and Baroque orchestra with orchestral natural horn obligato. Moiré was commissioned by Tommi Hyytinen and premiered by Tommi Hyytinen and Finnish Baroque Orchestra FiBO (under Tomas Djupsjöbacka) in Musica nova Helsinki 2021 festival, 7 February 2021.

The starting point for Moiré was the orchestral work Usvapatsas (Sculpted mist), which I wrote for the Finnish Rso in 2017. In Usvapatsas the french horns parts were written in just intonation and played as if the horns were natural horns with no valve mechanism. Tommi Hyytinen, the future commissioner of Moiré, was performing the piece in the horn section of rso, and soon after the premiere he approached me with a suggestion to write a concerto for him – a natural horn concerto.

Moiré continues my exploration to combine microtonal elements with predominantly equally tempered instruments. In Moiré the natural horns in just intonation and the slightly tempered Baroque orchestra are put against each other, confronted and merged. In the piece the two temperament systems co-exist together and provide harmonic and melodic possibilities that neither of the temperament systems would do alone.

The 20-minute concerto is in three separate movements with distinct characters. The first movement opens with solo horn introduction, leading to richly orchestrated tutti that introduces the key themes of the concerto: two different temperament systems, the extended harmonic possibilities made possible by the just temperament's microtonal deviations from equal temperament and the dense micro interval interference of frequencies that are very close to each other. These interferences are usually created by the natural horns with different fundaments, such as horn in G vs. horn in Eb, where a lot of very sharp dissonant opportunities arise as the number of exact unisonos may be very limited (in fact, with G and Eb horn scales there are zero unisonos within the first 20 partials of the G and Eb overtone scales!). In the concerto the interferences are harmonically treated as dissonances, which can – and will – be resolved to a consonant in a pretty much same manner than what is stated in the classical theory of functional harmony, where dissonances are resolved to consonant by (contrary) motion of voice(s). The sharp dissonant interferences that are an essential part of the concerto have also given concerto its title Moiré,  – a term borrowed from visual sciences with obvious and immediate parallels in music.

The second movement is a characteristic 'fast movement', where the solo horn (in G) and the orchestral horn (in C) get a chance to play rapid and flashy ascending and descending scales in parallel intervals (fifths). The peaceful co-existence of just and equal temperaments is the dominant feature of the second movement, as well as the presence of several sharp textural cuts – something that I rarely do, and which do not happen elsewhere in the concerto. The final movement is focused on interference, sound color and harmony. The solo horn interludes and solo cadenza bring melodic content to the movement, which is static and transparent in its nature.

Composing Moiré was made possible by two major patrons. The Finnish Cultural Foundation's generous support created an economic frame that enabled both commissioning and composing the concerto, while the Tukkinen family provided the most inspiring residential facilities imaginable for composing. I take this opportunity to hereby address my deepest gratitude to them both.” (O.V., 28 January 2021)


Instrumentation

for Natural Horn and Baroque Orchestra (with orchestral Natural Horn obligato) (in 415 Hz)

2020

Natural Horn soloist (in G and C bass)
Natural Horn obligato (in Eb, C bass and F)
2 Flute Traversos
Baroque Oboe (doubling Baroque Oboe d’Amore)
Baroque Oboe d’Amore (doubling Oboe da Caccia)
Baroque Bassoon (doubling oboe da caccia)
Harpsichord
Roland C-30
Percussion
Strings (5.5.3.2.1, optionally 5.4.3.2.1)

for Natural Horn and orchestra (with orchestral Natural Horn obligato) (in 442 Hz)

2021

Natural Horn obligato (in Eb, C bass and F)
Natural Horn soloist (in G and C bass)
Flute
Oboe
Clarinet (in Bb)
Horn (in F)
Harpsichord (wide range from G to f with lute 8' buff register), doubling Chamber Organ (1 player)
Percussion
Strings (5.5.3.2.1, optionally 5.4.3.2.1)

“Luonnontorvelle kirjoittamisen haaste ja kiehtovuus kietoutuvat soittimen tuottaman luonnonsävelisen asteikon ominaisuuksiin. Yläsävelsarjan luonnonvireisiä osasäveliä poimivan luonnontorven ja tasavireisen (tai lievästi temperoidun) barokkiorkesterin vireen välille syntyy kirpeitä mikrointervallisia dissonansseja (”epävireisyyksiä”), joiden häivyttäminen on ollut puhallinsoittimien vuosisatainen haaste. Yläsävelsarja on kuin epäsymmetriset tikapuut, jossa alimmat tikakset ovat metrin päässä toisistaan ja tikasten väli alkaa supistua supistumistaan epälineaarisesti tikkaiden toista päätä kohti mentäessä. Kun tällaisten tikapuiden viereen asettaa normaalit tasaväliset tikapuut ja vertaa näkemäänsä, saa visualisaation luonnonsävelsarjan ja kromaattisen tasavireisen asteikon eroista. Moirén säveltämisen lähtökohtana ja kantavana ideana oli muuttaa luonnontorven ja orkesterin vireen eroavaisuudet heikkoudesta voimavaraksi, ja käyttää vireen erojen luoman huojunnan (interferenssin) ja toisaalta luonnonpuhtaiden intervallien huojumattomuuden kokemuksen pidätys-purkaus/konsonanssi-dissonanssi -luonnetta konserton keskeisenä temaattisena ja konseptuaalisena motiivina.

Luonnonsävelvireisyyden itsenäisen roolin korostamisen takia lisäsin myös orkesterikokoonpanoon luonnontorven, jonka saa solistista poikkeavalla putkivalinnalla tuottamaan rinnakkaisissa intervalleissa liikkuvaa luonnonsävelistä melodia-ja harmoniakudosta. Tämä loi luonnonsävelisyydelle vakaan harmonisen kehikon tasavireisyyden vastinparina. Orkesteriluonnontorven merkitys teoksessa kasvoi suureksi, se on käytännössä toinen solistinen soitin, jonka erottavat varsinaisesta soolosoittimesta ainoastaan solistille kohdennetut soolojaksot.

Moirén innoittajana toimi orkesteriteokseni Usvapatsas, jossa tutkin ensimmäistä kertaa orkesterikäytössä luonnonsävelisyyden ja tasavireisyyden sovittamisen mahdollisuuksia. Moiréssa viritysjärjestelmien erot käyvät ilmi Usvapatsasta alleviivaavammin ja puhdaspiirteisemmin, koska konserton soittimisto on karsitumpi ja äänimassan sekä päällekkäisten tekstuurikudosten määrä pienempi.

Konserton kolme nimeämätöntä osaa luovat teokselle kokonaismuodon vaihteleva-nopea-hidas. Konserton aloitusosa on osista laajin ja orkestraalisesti rikkain, siinä esitellään edellä luetellut interferenssin ja huojumattoman konsonanssin sekä kahden rinnakkaisen virityksellisen kehikon teemat. Osan aloittava laaja solistin soolojakso puolestaan antaa äänen soolosoittimelle, ja esittelee käyttämäni keskeiset luonnontorven tekniset soittotavat. Suosin torven tukkimisen ja ansatsin vaihdoksilla toteutettavia glissandoja ja erilaisia sointiväritekniikoita, joihin yhdistän perinteistä luonnonsävelasteikon sävelikön käyttöä. Luonnontorvien tukkimisella ja avaamisella toteutettavat mikrosäveliset glissandot ovat tehokas tapa luoda prosessi huojuvasta dissonanssista huojumattomaan konsonsnssiin ja toisin päin. Tämä ominaisuus näyttäytyy psykologisesti samanlaisena ilmiönä kuin perinteinen funktionaalisen harmonian käyttö tonaalisesa musiikissa, ja luo Moirén harmoniselle perusluonteelle suunnan, odotusten ja ennustettavuuden tunnun identiteetin.

Toinen osa on puhdaspiirteinen nopea karakteriosa, jossa muusta konsertosta poiketen suositaan teräviä teksturaalisia leikkauksia. Osa on intensiivinen ja kompakti tarjoten luonnontorvien ilottelun runsaudensarven perinteisen konserttotradition hengessä. Teoksen päättävä kolmas osa on keskittynyt tutkielma mikrointervallisten harmonioiden mahdollisuuksista sekä äänenvärin ja soinnillisten tilanteiden jännitteisyyden muutoksista. Osan keskitaitetta seuraava solistikadenssi tuo huojumattomuuden ja huojunnan teemojen tutkimiseen uuden elementin yhdistelemällä laulua ja soittoa, joka tarjoaa psykoakustisesti voimakkaan ja väkevän kuuntelukokemuksen. Konsertto päättyy jousten huiluäänien, luonnontorvien mikrosävelisen kvintin ja puhaltimien tasavireisen harmonian kipunoivaan ja herkullisesti huojuvaan sointimattoon, joka on kuin konsertto pienoiskoossa – sävyjen, värin ja interfrerenssin estetisoitu ja draamallisesti jäsenelty orgaaninen jatkumo.” (O.V. 13.4.2021)


Instrumentation

for Natural Horn and Baroque orchestra (with orchestral Natural Horn obligato) (in 415 Hz)

2020

Natural Horn soloist (in G and C bass)
Natural Horn obligato (in Eb, C bass and F)
2 Flute Traversos
Baroque Oboe (doubling Baroque Oboe d’Amore)
Baroque Oboe d’Amore (doubling Oboe da Caccia)
Baroque Bassoon (doubling oboe da caccia)
Harpsichord (wide range from G to f with lute 8′ buff register)
Roland C-30
Percussion
Strings 5.5.3.2.1 (5.4.3.2.1 also possible)

for Natural Horn and orchestra (with orchestral Natural Horn obligato) (in 442 Hz)

2021

Natural Horn soloist (in G and C bass)
Natural Horn obligato (in Eb, C bass and F)
Flute
Oboe
Clarinet (in Bb)
Horn (in F)
Harpsichord (wide range from G to f with lute 8′ buff register), doubling Chamber Organ (1 player)
Percussion
Strings 5.5.3.2.1 (5.4.3.2.1 also possible)

There are three further options to organize the keyboard parts: Roland C-30 (1 player, “Moire 442b Full Score”), Harpsichord and Chamber Organ (2 players, “Moire 442c Full Score”), Harpsichord and Roland C-30 (“Moire 442d Full Score”)