Hämäläisten jumalat

2018

Description

In EnglishSuomeksi

The Finnish language belongs to the languages, which were formally standardized through the Reformation-driven need to translate religious texts from Latin to vernacular. The early Finnish biblical translations laid the foundations of standard Finnish, and the translation work was accomplished by a group of scholars. The most notable of them was Mikael Agricola (1510-1557), an extraordinary linguist talent, Lutheran theologian and humanist. His tranlations include the New Testament, parts of the Old Testament and several smaller liturgical books. Among his latest works was the translation of the Psalms. Agrocola’s Daudin Psalttari (Psalter) was published on August 1551. In addition to the biblical content the book contains two prose prefaces and the epilogue, to which Agricola has added a list of pagan gods of the Häme and Karelia regions, which the inhabitants worshipped, allegedly being driven ”wild by the Devil and by sin”. Agricola lists a total nuber of twenty-four gods, twelve for each region. The gods of Häme are in the focus of Virtaperko’s work.

”Written for soprano and viol consort, Hämäläisten jumalat continues the tradition of the consort song – a genre that florished in England during the late Renaissance and early Baroque period. In addition to viols, jouhikko – a traditional Finnish 3-string bowed lyre is included to the instrumentation.

There are two parallel narrative levels in Agricola’s writing on the pagan Finnish gods in ”Daudin psalttari”. While Agricola-the-scolar dispassionately lists the gods and explains their functions in the pagan society (giving invaluable first-hand information about the pre-Christian religious history of Finland), Agricola-the-reformist vigorously attacs the pagan society for its religious habits. From Agricola’s Lutheran point of view it is evident that both popery and pagan superstition were deadly sins, which fiercely had to be fought against. Agricola certainly manages to carry his task with great style and drive.

The basic dramaturgy of the piece is built to reflect the dicotomy of Agricola’s rethorics. In the piece the actual listing of gods – as well as the descriptions of their functions – gets a rather traditional consort setting with a lot of attention being given to the polyphonic indepence individual voices. The Agricola’s commentary part deliveres a different tone. The key instrument in describing the unholy godlessness of the Häme pagans is jouhikko, while extented vocal techniques, string harmonics and slide pizzicato techniques of the treble viol reflect the mental lanscape of the devoted Lutheran and reformist.

Hämäläisten jumalat was commissioned by Avanti! for Avantin Suvisoitto 2018 (Avanti Summer Sounds Festival). It will be premiered by Tuuli Lindeberg (soprano) and the Avanti Viol Consort on the 27th of June 2018 in Pernaja church – in a municapality, where Mikael Agricola was born 508 years ago.” (OV, April 2018)


Instrumentation

for soprano and viol consort (with jouhikko)

2018

soprano
jouhikko
treble viol
tenor viol
bass viol
prepared harpsichord (optional)

Suomalaisen kirjakielen isäksi tituleerattu Mikael Agricola (1510-1557) oli ensisijaiselta identiteetiltään teologi ja uskonpuhdistaja. Jälkimaailma muistaa Turun piispan teologisten saavutusten sijaan kuitenkin uskonnollisten pyrintöjen sivutuotteena syntyneestä tarpeesta puhutella suomenkielistä kirkkorahvasta tämän omalla äidinkielellä. Se johti mittavaan, Suomen kirjoitetun kielen kehittymisen kannalta keskeiseen päätökseen alkaa kääntää Raamatun tekstejä suomeksi – kieleksi, jonka kirjoitusasu ei ollut vielä vakiintunut. Agrcolan uskonnolliset aspiraatiot vaativat siis muodollisina alkuvalmisteluina kokonaisen kielen kirjoituskonventioniden hahmottelun.

Aikana ennen luonnontieteellis-rationaalisen maailmankuvan läpilyöntiä kirjakielen kehttämisen kaltaiset toimet kuuluivat teologisen yliopistosivistyksen saaneen potentiaaliseen työnkuvaan siinä missä humanistiset ja luonnontieteelliset alatkin. Työn muodollinen viitekehys oli olevaisen havainnointi ja tutkiminen kaikkivaltiaan hyvän jumalan luomistyön ihastelun ja ihmettelyn linssien läpi. Persoonasta ja kyvykkyydestä riippuen uskontoviisaat tekivät ympäröivästä todellisuudesta joko löysän mukavuudenhalun läpäisemiä puolivillaisia arvailuja tai täsmällisiä ja loogisia päätelmiä.

Sijoitan Agricolan jälkimmäiseen kategoriaan. Hänen Raamatun Psalmien kirjasta tekemänsä suomennoksen Dauidin Psalttari (1551) esipuhe on tästä esimerkki. Siinä Agricola antaa täsmällisimmän säilyneen kuvauksen suomalaisten esikristillisistä, Pohjolan sub-arktisiin olosuhteisiin täsmäluoduista jumalista – kulttuurihistoriallisesti tavattoman arvokkaan sellaisen. Daudin psalttarin esipuhe sisältää luettelon 12 hämäläisestä ja 12 karjalaisesta jumalasta, joiden työnkuvan ja merkityksen Agricola ansiokkaasti erittelee. Kiitos Turun piispan kiihkottoman ja täsmällisen kansanuskon esittelyn, meille on taltioitunut kuvaus suomalaisesta uskomusmaailmasta ennen lähi-idän heimosatujen aikakautta.

Sävelteokseni Hämäläisten jumalat (2018) esittee Agricolan listaamat kaksitoista hämäläisten jumalaa. Tapio, Achti (Ahti), Äinemöinen (Väinämöinen), Rachkoi (Rahkoi), Lieckiö (Liekkiö), Ilmarinen, Turisas, Cratti (Kratti), Tontu (Tonttu), Piru, Capeet (Kapeet) ja Calevanpojat (Kalevanpojat) saavat musiikillisen käsittelyn kristillis-pakanallisen soittimiston ja sopraanon muodostaman kokoonpanon voimin. Barokin ajan gambaperhe on teoksen instrumentaatiossa saanut seurakseen karjalaisen nelikielisen jouhikon sekä tunnistamattomaksi preparoidun cembalon. Draamallisesti Hämäläisten jumalat hyödyntää Agricolan käännöksen keskeistä ominaisuutta, yhtäältä neutraalin tieteellisen havainnoinnin ja toisaalta asiaan kuuluvan uskonnollisen paheksunnan vaipanrevinnän dikotomiaa. Teoksen alkupuolella hämäläisten jumalien musiikillinen esittely tapahtuu jouhikkovetoisessa ja kansanmusiikkihenkisessä eetoksessa. Dogmatikko-Agricola pääsee ääneen teoksen keskiosan polymetrisessä äänikollaasissa, jossa kansanmusiikkirilluttelun päällä sopraano lukee kirjoituskoneen ääntä muistuttavan preparoidun cembalon avustuksella madonluvut hämäläisten pakanalliselle jumal’uskolle.

Teoksen päätösjakso täydentää jumalaluettelon alkua ambiguöösimmässä tunnelmassa gambojen huiluäänten ja jousen ylipaineella tuotetun särön hallitessa äänimaisemaa sopraanon laulun taustalla. Teoksen lopun voi ajatella heijastelevan Mikael Agricolan moneen suuntaan aukeavaa persoonaa, jossa uskomukset ja rationaalinen ajattelu sekoittuvat tavalla, johon vain ihminen kykenee.

Hämäläisten jumalat -teoksen säveltämisen mahdollistivat Avanti!:n sävellystilaus sekä Teoston sävellystilaustoimikunnan tuki. Sävellystyö ei kuitenkaan olisi johtanut toteutuneseen lopputulokseen ilman kielitieteilijä Janne Saarikiven kanssa käymiäni inspiroivia ja itseäni sivistäneitä keskusteluita. Janne sekä luennoi minulle hämäläisten jumalten etymologiat että antoi teosesityksen mahdollistaneen ohjeistuksen 1500-luvun Suomen kielen lausunnasta, joista lausun nöyrimmät kiitokset.” (O.V. 26.1.2023)